Eilen illalla itkukohtaukset jatkuivat pitkälle iltaan, mutta siinä 22 aikoihin ehdittiin poikaystävän kanssa viestitellä n.45min ja sen jälkeen en ole itkenyt ollenkaan. Edistystä :D. Yöllä sain itseasiassa tosi hyvin unta, nukuin poikaystävän paita päällä niin se toi hieman sellaista ns.turvaa.
Eilen illalla liityin Facebookissa intti lesket ryhmään ja se oli oikeastaan aika hyvä idea, koska sieltä saa tosi paljon vertaustukea lukemalla muiden kokemuksia ja tuntemuksia.
Tänään olen ollut koko päivän melko kiireinen ja vaikka intti onkin kokoajan mielessä niin kamalan kovaa ikävää ei ole tänään vielä ainakaan tullut. Päivää myös piristi kun poikaystävä laitto viestiä ensi viikonlopun vierailusta. Nyt on jotain mitä odottaa, sillä sunnuntaina pääsen sinne viettämään hänen kanssaan aikaa neljäksi tunniksi, ihanaa! Illemmalla jutellaan hieman lisää ja saan kuulla vähän niiden lomista ym.
Sellaisen asian sain tietää,että näinä ekoina päivinä heillä ei oikein ole omaa aikaa ja eivät oikein pysty soittelemaan, mutta onneksi viestittely on keksitty. Ensimmäisestä päivästä poikaystävä kertoi, että se oli aikamoista odottelua, he olivat 6h odottaneet tavaroita ja vaatteita. Tupakavereihin ei oltu vielä kerettyä tutustua ja hieman on väsyttävä meininki ollut. Tänään puolestaan luentoja ja marssimista ollut lähes koko päivä. No mutta ajan kanssa asiat toivon mukaan normaalistuvat :) Palaillaan!
tiistai 5. tammikuuta 2016
maanantai 4. tammikuuta 2016
Eka päivä
Heippa kaikille! Ihan aluksi haluan kertoa,että nyt ainakin alkuun haluan pitään omat tietoni(nimet ym.) omana tietona ja esiintyä täällä nimellä C. Ihan vain sen takia, että ainakin tälleen aluksi se tuntuu paremmalta idealta,mutta katellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Elikkäs tänään mullakin niinkuin monella muillakin poikaystävä/tyttöystävä lähti armeijaan. Oma poikaystäväni(josta käytän nyt lyhennettä T) meni Upinniemeen inttiin ja ajattelin,että olisi kiva kirjoittaa näistä inttiajan ja "inttileskenä" olemisen tunteista ja ajatuksista. Sitten joskus kun se intti on loppu nii olisi kiva lueskella millasia fiiliksiä ja kokemuksia on ollut. Ehkä tästä blogista on jollekkin ns.apua ja vertaistukea.
Ajattelin nyt aluks vähän kertoa mun ja poikaystäväni suhteesta ja miten tää eka päivä on mennyt. Me ollaan T:n kanssa seurusteltu nyt 1,5 vuotta ja heinäkuussa tulee 2 vuotta täyteen. Me ei asuta yhdessä,vaan ihan omien porukoiden kanssa,mutta me ollaan tosi paljon yhdessä ja toistemme luona vuorotellen. Meillä ei oo pitkät välimatkat toistemme kotien välillä,junalla pääsee n.20minuutissa. Me ei muuten olla oltu kovin pitkiä aikoja toisistamme erossa kun vaan suhteen alussa,kun T oli ulkomailla työssäoppimisessa 5viikkoa,jolloin ei nähty ollenkaan. Ollaan varmaan oltu joku 4-5päivää näkemmättä muulloin,mutta yleensä ollaan tosi paljon viikossa yhessä, kun meillä on myös niin paljon yhteisiä ystäviä, että hengataan porukalla tosi usein. T:llä on sellainen ammatti,jossa työpäivät on n.8-14 tuntisia,joilloin ei toiseen saa yhteyttä koko päivänä niin se on tavallaan etu meillä,että siihen ettei toinen vastaa heti viesteihin ollaan totuttu. Ennen inttiä käytiin parilla matkalla ja oltiin vaan,nautittiin toistemme seurasta. Mulla itselläni on huono tapa stressata asioita etukäteen hieman liikaa ja tätä inttiin varten lueskelin tosi paljon muiden inttileskien blogeja ym. Tavallaan niistä sai rauhotusta,mutta toisaalta kenenkään suhde ei ole samanlainen kuin muitten niin ainoastaan aika näyttää millanen kokemus tästä tulee.
Tänään tosiaankin vietiin T upinniemeen, sinne on onneks meiltä n.30min ajomatka vaan,niin voi välillä siellä sitten käydä iltavapailla moikkaamassa. Osasin odottaa,että itku tulee hyvästellessä ja niinhän se tulikin. Alkuilta meni ihan hyvin, oli tosi haikea ja outo olo,mutta jotenkin en osannut sisäistää vielä sitä,että sinne armeijaan se nyt jäi ja seuraavan kerran nähdään vasta viikonloppuna,kun siellä saa mennä käymään moneksi tunniksi. Varsta illalla kun tulin kotiin niin tajusin,että siellä se nyt on sitten 6-12kk ja sittenhän se itkukohtaus tuli.
Tällä hetkellä on vähän sekavat tunteet,kova ikävä on ja haikee olo. Onneksi puhelimet on keksitty ja viikonloppuna nähään jo. 2-3 viikon päästä saan kullan viikonlopun kotiin ja en malta odottaa,että pääsen viettää aikaa hänen kanssaan silloin. Palaillan taas tässä lähipäivinä ja jos siellä ruudun toisella puolella on muita inttileskejä niin kertokaa kommenttiboxiin miten teiän päivä on mennyt ym. :)
Elikkäs tänään mullakin niinkuin monella muillakin poikaystävä/tyttöystävä lähti armeijaan. Oma poikaystäväni(josta käytän nyt lyhennettä T) meni Upinniemeen inttiin ja ajattelin,että olisi kiva kirjoittaa näistä inttiajan ja "inttileskenä" olemisen tunteista ja ajatuksista. Sitten joskus kun se intti on loppu nii olisi kiva lueskella millasia fiiliksiä ja kokemuksia on ollut. Ehkä tästä blogista on jollekkin ns.apua ja vertaistukea.
Ajattelin nyt aluks vähän kertoa mun ja poikaystäväni suhteesta ja miten tää eka päivä on mennyt. Me ollaan T:n kanssa seurusteltu nyt 1,5 vuotta ja heinäkuussa tulee 2 vuotta täyteen. Me ei asuta yhdessä,vaan ihan omien porukoiden kanssa,mutta me ollaan tosi paljon yhdessä ja toistemme luona vuorotellen. Meillä ei oo pitkät välimatkat toistemme kotien välillä,junalla pääsee n.20minuutissa. Me ei muuten olla oltu kovin pitkiä aikoja toisistamme erossa kun vaan suhteen alussa,kun T oli ulkomailla työssäoppimisessa 5viikkoa,jolloin ei nähty ollenkaan. Ollaan varmaan oltu joku 4-5päivää näkemmättä muulloin,mutta yleensä ollaan tosi paljon viikossa yhessä, kun meillä on myös niin paljon yhteisiä ystäviä, että hengataan porukalla tosi usein. T:llä on sellainen ammatti,jossa työpäivät on n.8-14 tuntisia,joilloin ei toiseen saa yhteyttä koko päivänä niin se on tavallaan etu meillä,että siihen ettei toinen vastaa heti viesteihin ollaan totuttu. Ennen inttiä käytiin parilla matkalla ja oltiin vaan,nautittiin toistemme seurasta. Mulla itselläni on huono tapa stressata asioita etukäteen hieman liikaa ja tätä inttiin varten lueskelin tosi paljon muiden inttileskien blogeja ym. Tavallaan niistä sai rauhotusta,mutta toisaalta kenenkään suhde ei ole samanlainen kuin muitten niin ainoastaan aika näyttää millanen kokemus tästä tulee.
Tänään tosiaankin vietiin T upinniemeen, sinne on onneks meiltä n.30min ajomatka vaan,niin voi välillä siellä sitten käydä iltavapailla moikkaamassa. Osasin odottaa,että itku tulee hyvästellessä ja niinhän se tulikin. Alkuilta meni ihan hyvin, oli tosi haikea ja outo olo,mutta jotenkin en osannut sisäistää vielä sitä,että sinne armeijaan se nyt jäi ja seuraavan kerran nähdään vasta viikonloppuna,kun siellä saa mennä käymään moneksi tunniksi. Varsta illalla kun tulin kotiin niin tajusin,että siellä se nyt on sitten 6-12kk ja sittenhän se itkukohtaus tuli.
Tällä hetkellä on vähän sekavat tunteet,kova ikävä on ja haikee olo. Onneksi puhelimet on keksitty ja viikonloppuna nähään jo. 2-3 viikon päästä saan kullan viikonlopun kotiin ja en malta odottaa,että pääsen viettää aikaa hänen kanssaan silloin. Palaillan taas tässä lähipäivinä ja jos siellä ruudun toisella puolella on muita inttileskejä niin kertokaa kommenttiboxiin miten teiän päivä on mennyt ym. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)